”Mikään määrä rahaa ja palveluita ei saa ihmistä kotoutumaan”
Tavoitteeni on asettaa Suomen kansallinen etu etusijalle ja rakentaa maahanmuuttopolitiikka, joka vahvistaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä, turvallisuutta ja taloudellista kestävyyttä.
”Mikään määrä rahaa ja palveluita
ei saa ihmistä kotoutumaan”
Linjani maahanmuuton suhteen on ollut sama käytännössä aina. Meidän tulisi lakkauttaa kaikki maahanmuuttajien tuet sekä palvelut ja laittaa Suomen kansakunnan etu ensisijaiseksi. Yli 10 miljardin euron taloudellisen vuosilaskun tulee olla 0, ”lieveilmiöistä” puhumattakaan.
Keinot tähän ovat moninaiset; nykyinen hallitus on tehnyt merkittäviä maahanmuuton kiristyksiä jokaisella osa-alueella: kansalaisuuden saaminen, perheenyhdistämiset, opiskelijat, humanitaarinen maahanmuutto, kiintiöpakolaiset, kaistanvaihdot, pakkopalaukset, vähimmäispalkat jne. Näitä kiristyksiä on tehty ja tulee tehdä niin kauan kunnes koko ongelma ratkaistu.
Edes aidosti ”työperäiselle” maahanmuutolle ei Suomessa ole minkäänlaista tarvetta. Meillä on 300 000 työtöntä, 700 000 julkisen työntekijää, joista sadat tuhannet eivät siellä pitäisi olla, yli 80 000 ”kolmannen sektorin työntekijää” ja yli 300 000 korkeakouluopiskelijaa opiskelemassa itsensä massatyöttömyyteen. Ne työt, joita maahanmuuttajat nyt tekevät ovat sellaisia joita suomalaiset voivat tehdä aivan hyvin itse. Ja jos nämä työt eivät suomalaisille kelpaa, niin ne laitetaan kelpaamaan.
Eurooppaan ja Suomeen on tullut vuosien aikana merkittävä määrä maahanmuuttajia erityisesti lähi-idän ja Afrikan alueilta. Tätä maahanmuuttoa on systemaattisesti kuvailtu ”rikkaudeksi” sekä ”voimavaraksi” ja jopa ikääntyvän Euroopan ”pelastajaksi”. Todellisuus on ollut kuitenkin täysin päinvastainen. Tähtitieteellisiä työttömyyslukuja ja erinäistä ”häiriökäyttäytymistä” eli rajusti punaiselle olevia rikostilastoja. On katujengejä, raiskauksia, pahoinpitelyjä, joiden tuloksien ensisijaiset maksajat ovat suomalaiset nuoret.
Luvut maahanmuuton suhteen ovat yksioikoisia. Hollantilaisen IZA-tutkimuksen mukaan yksi Somali kustantaa vastaanottavalle yhteiskunnalle jopa 950 000 euroa elinikänsä aikana. Tämä tarkoittaa, että olisi Suomelle kannattavampaa maksaa Somalille 500 000 euroa siitä, että hän lähtee nuorena kotiin, kuin että pysyisi täällä (en ehdota 500 000 euron poistumisrahaa). Niin kalliista kokeilusta on kyse. Joidenkin arvioiden mukaan vaatisi 280 tavallisen suomalaisen veronmaksajan panoksen elättää yksi Suomessa asuva Somali. Mainitun IZA-tutkimuksen mukaan vain aniharvalla maahanmuuttajaryhmällä on positiivisia vaikutuksia vastaanottavalle yhteiskunnalle. Näitä olivat muun muassa Skandinavia, Oseania, Japani, Pohjois-Amerikka ja Singapore. Tätä sakkia ei pahemmin tulijoiden listoissa ole.
Turun emeritusprofessori Matti Viren peilasi hollantilaisen ”Borderless Welfare State” raportin tuloksia Suomeen tulleisiin ihmisryhmiin sekä antamiimme tukiin sekä palveluihin ja tämän tuloksena arvioi, että maahanmuutto kustantaa Suomelle yli 10 miljardia per vuosi!
Maahanmuutto on kohtalonkysymys monestakin syystä. Ensinnäkin se rapauttaa täysin hyvinvointiyhteiskunnan. Toisin kuin vasemmistolainen mieli ajattelee, niin hyvinvointiyhteiskunta ei ole rakennettu pelkkien tulonsiirtojen varaan, eli otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu todellisuudessa kansakunnan yhtenäisyyteen.
Kun hyvinvointivaltiota alettiin rakentamaan 1950-luvulta eteenpäin oli Suomalaisten läpileikkaus hyvin erilainen. 99 % kansasta oli joko suomalaisia tai suomenruotsalaisia. Käytännössä meillä oli homogeeninen yhteiskunta. Ruotsissa ja Norjassa tilanne oli samankaltainen. Yksi kansa, yksi kulttuuri, yksi uskonto, yksi arvopohja, yksi tulevaisuus, sekä yksi kieli. Suomessa toki kaksi kieltä, mutta tästä huolimatta yhteneväisyys on aivan eri tasoa kuin nyt.
Nationalismin ja yhtenäisyyden lisäksi on toinen merkittävä pilari, joka on mahdollistanut hyvinvointivaltion synnyn ja se on luterilainen työmoraali. Se tarkoittaa sitä, että kaikki jotka vähänkään pystyvät tekemään töitä, sitä myöskin tekevät. Kukaan ei jää odottelemaan muuten vain yhteiskunnan ”auttavaa” kättä. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa ne ketkä aidosti tarvitsevat apua, voivat sitä saada ja apua todellakin on tarjota.
Maahanmuutto ja monikulttuurisuus menevät hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita vastaan. Monikulttuurisuus tuhoaa nationalistista pohjaa, koska se rapauttaa kansakunnan yhtenäisyyttä. Ei ole yhteistä kieltä, ei uskontoa, ei arvopohjaa, ei kulttuuria, ei edes näytetä samalta. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa on vähemmän syitä tai ei ollenkaan syitä kustantaa vähempiosaisten ”suomalaisten” elämää. Muiden kansakuntien elättäminen johtaa tilanteeseen, jossa varakas suomalainen pohtii ”miksi jäisin Suomeen maksamaan korkeita veroja, jotta voin kustantaa 8 lapsisen somaliperheen elämän. Mitä yhdistäviä tekijöitä meillä oikein on? Miksen vain siirrä varallisuuttani muualle? Miksen valitse 20% verotusta 50% sijaan?”.
Monikulttuurisuus ja maahanmuutto myös rapauttavat kansakunnan kykyä puolustaa itseään ulkoisia uhkia vastaan. Tällä hetkellä (vielä) Suomessa on Euroopan korkein maanpuolustustahto (74%). Keski-Euroopassa se on kuitenkin romahtanut ja on alimmillaan jopa 20% tasoa. Maanpuolustustahto, kuten hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminenkin perustuvat samoihin asioihin; yhteiseen kansaan, kulttuuriin, uskontoon, arvopohjaan. Johonkin sellaiseen jonka puolesta taistella ja jopa antaa oma henki.
Se, että maanpuolustustahto on edelleen yli 70% on suoranainen ihme, koska ajatelkaa miltä tilanne tällä hetkellä keskiverto nuoren miehen silmissä näyttää. Käyt armeijan, maksat veroja ja tämän jälkeen menet ottamaan venäläisen droonin naamaasi ja räjähdät 15 eri osaan. Tämä kaikki jotta voit elättää ihmisiä, joiden kanssa sinulla ei ole mitään yhteisiä tekijöitä ettekä ikinä tule olemaan samaa kansakuntaa ja tietyistä maahanmuuttajaryhmistä 75% ei viitsi edes käydä armeijaa. On erittäin hyvä asia, että maanpuolustustahto on yli 70%, mutta jos me rapautamme kansakunnan yhtenäisyyttä monikulttuurisuuden tyhjillä lupauksilla, niin löydämme ennemmin tai myöhemmin itsemme keski-euroopan luvuista.
Vihervasemmistolaisessa ajatusmaailmassa kotoutuminen tapahtuu kunhan panostamme vain tarpeeksi rahallisia resursseja erinäisiin palveluihin ja tukiin. Tämä on kuitenkin täysin päinvastoin. Mitä enemmän palveluita ja tukia tarjoamme, sitä enemmän houkuttelemme Suomeen sellaista ihmismassaaa, jotka ovat riippuvaisia kyseisistä toimista. Lähes jokaisesta puolueesta saa kuulla, että ”kunhan me hieman säädämme tätä palvelua niin saavutamme nirvanan maahanmuuton suhteen”. Sinänsä hupaisa ajatus sillä totaalisesta epäonnistumisesta täydelliseen onnistumiseen ei päästä ”pienellä hienosäädöllä”.
Maahanmuuton ydinongelma on kuvitelma siitä, että sen avulla ”pelastamme” ikääntyvän yhteiskunnan ja huonon huoltosuhteemme. Ensinnäkin mikään kansakunta ei ansaitse olla olemassa, jos se laittaa tulevaisuutensa muiden kansakuntien varaan. Toiseksi me olemme erinäisten tukien ja palveluiden muodossa nimenomaan houkutelleet väestöä tänne, jotka tekevät huoltosuhteestamme huonomman, ei paremman!
Kuten aiemmin myös mainitsin, niin hyvinvointiyhteiskunta/valtio perustuvat yhtenäisyyteen ja lopulta suomalaiseen nationalismiin. On sinänsä hupaisaa katsoa vierestä, kun sosialistiset toimijat kuvittelevat tämän himmelin pysyvän pystyssä pelkillä tulonsiirroilla sekä taikapölyllä. Nämä toimijat eivät pysty valitsemaan hyvinvointivaltion sekä monikulttuurisuuden väliltä. He haluavat molemmat, mutta kaikkea ei voi saada eikä ole edes mahdollista saada. Valinta pitäisi tehdä ja omasta mielestä valinta on helppo.
Lain kannalta maahanmuuttajaryhmät ovat hyvin eritasoinen joukko. Esimerkiksi työperäiset maahanmuuttajat, jotka eivät ole saaneet pysyvää oleskelulupaa tai eivät ole Suomen kansalaisia on verrattain helppo palauttaa takaisin omiin kotimaihinsa, jos vain poliittinen tahto löytyy.
Ongelma on kuitenkin ne ihmisryhmät, joilla on pelkästään Suomen passi, mutta joilla ei ole mitään kykyä olla kuitenkaan osa Suomen kansakuntaa. Näistä hyvä esimerkki on suomessa asuvat somalit. Somalit saapuivat Suomeen sillä periaatteella, että he saavat Suomesta turvaa, kunnes voivat palata Somaliaan. Koska tämä paluu oikein tapahtuu? Somalian presidenttikin on jo kutsunut omiaan takaisin rakentamaan parempaa tulevaisuutta.
Turvapaikkajärjestelmän perusperiaatteita on käytetty täysin väärin ja sellaisten ihmisryhmien, jotka ovat tänne vuosikymmeniä sitten saapuneet, tulisi palata takaisin omaan kotimaahansa. Miten tämä paluu kuitenkin toteutetaan, jos ei halua palata? Miten paluu toteutetaan jos vastaanottava yhteiskunta ei tunnista heitä omakseen?
Mielestäni kansalaisuuden saaminen on kaikista kriittisin osa maahanmuuttokeskustelua. Kansalaisuus antaa tiettyjä lain edessä olevia ”oikeuksia”, joita on erittäin vaikea poistaa. Varsinkin jos on syntynyt Suomeen. Mielestäni kansalaisuuksien jakaminen maahanmuuttajille tulee lakkauttaa täysin ja meidän pitäisi alkaa aidosti selvittämään miten jo täällä asuvien suhteen toimitaan.
Fakta on se, että maahanmuutto ja monikulttuurisuuskokeilu on täysin epäonnistunut ja seuraavien vuosikymmenten aikana ympäri Euroopan tämän kokeilun ongelmia aloitetaan korjaamaan. Suomen ei pidä tulla tässä asiassa jälkijunassa.
Linjani maahanmuuton suhteen on ollut sama käytännössä aina. Meidän tulisi lakkauttaa kaikki maahanmuuttajien tuet sekä palvelut ja laittaa Suomen kansakunnan etu ensisijaiseksi. Yli 10 miljardin vuosi laskun tulee olla 0.
Keinot tähän ovat moninaiset. Nykyinen hallitus on tehnyt merkittäviä maahanmuuton kiristyksiä jokaisella osa-alueella:
kansalaisuuden saaminen,perheenyhdistämiset,opiskelijathumanitaarinen maahanmuutto,kiintiöpakolaisetkaistanvaihdot,pakkopalauksetvähimmäispalkat jne.
Näitä kiristyksiä on tehty ja tulee tehdä niin kauan kunnes koko ongelma ratkaistaan.
Edes aidosti ”työperäiselle” maahanmuutolle ei Suomessa ole minkäänlaista tarvetta. Meillä on 300 tuhatta työtöntä, 700 000 julkisen työntekijää, joista sadat tuhannet eivät siellä pitäisi olla, yli 80 000 ”kolmannen sektorin työntekijää” ja yli 300 tuhatta korkeakouluopiskelijaa. Ne työt, joita maahanmuuttajat nyt tekevät ovat sellaisia joita suomalaiset voivat tehdä aivan hyvin itse. Ja jos nämä työt eivät suomalaisille kelpaa, niin meidän täytyy korjata työn tekemisen kannustimia.
Eurooppaan ja Suomeen on tullut vuosien aikana merkittävä määrä maahanmuuttajia erityisesti lähi-idän ja Afrikan alueilta. Tätä maahanmuuttoa on systemaattisesti kuvailtu ”rikkaudeksi” sekä ”voimavaraksi” ja jopa ikääntyvän Euroopan ”pelastajaksi”. Todellisuus on ollut kuitenkin täysin päinvastainen.
Tähtitieteellisiä työttömyyslukuja ja erinäistä ”häiriökäyttäytymistä” eli rajusti punaiselle olevia rikostilastoja. On katujengejä, raiskauksia, pahoinpitelyjä, joiden tuloksien ensisijaiset maksajat ovat suomalaiset nuoret.
Luvut maahanmuuton suhteen ovat yksioikoisia. Hollantilaisen IZA-tutkimuksen mukaan yksi Somali kustantaa vastaanottavalle yhteiskunnalle jopa 950 000 euroa elinikänsä aikana. Tämä tarkoittaa, että olisi Suomelle kannattavampaa maksaa Somalille 500 000 euroa siitä, että hän lähtee nuorena kotiin, kuin että pysyisi täällä. Niin kalliista kokeilusta on kyse.
Joidenkin arvioiden mukaan vaatisi 280 tavallisen suomalaisen veronmaksajan panoksen elättää yksi Suomessa asuva Somali. Mainitun IZA-tutkimuksen mukaan vain aniharvalla maahanmuuttajaryhmällä on positiivisia vaikutuksia vastaanottavalle yhteiskunnalle. Näitä olivat muun muassa Skandinavia, Oseania, Japani, Pohjois-Amerikka ja Singapore. Tätä sakkia ei pahemmin tulijoiden listoissa ole.
Turun emeritusprofessori Matti Viren peilasi IZA-tutkimuksen tuloksia Suomeen tulleisiin ihmisryhmiin sekä antamaamme tukiin sekä palveluihin ja tämän tuloksena arvioi, että maahanmuutto kustantaa Suomelle yli 10 miljardia per vuosi!
Maahanmuutto on kohtalonkysymys monestakin syystä. Ensinnäkin se rapauttaa täysin hyvinvointiyhteiskunnan. Toisin kuin vasemmistolainen mieli ajattelee, ei hyvinvointiyhteiskunta ole rakennettu pelkkien tulonsiirtojen varaan; otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu todellisuudessa yhtenäisyyden varaan.
Kun hyvinvointivaltiota alettiin rakentamaan 1950-luvulta eteenpäin oli suomalaisten läpileikkaus hyvin erilainen. 99.9% kansasta oli joko suomalaisia tai suomenruotsalaisia. Käytännössä meillä oli homogeeninen yhteiskunta. Ruotsissa ja Norjassa tilanne oli samankaltainen. Yksi kansa, yksi kulttuuri, yksi uskonto, yksi arvopohja, yksi tulevaisuus, sekä yksi kieli. Suomessa toki kaksi kieltä ja kielikysymys on ollut tapetilla lähes aina.
Nationalismin ja yhtenäisyyden lisäksi on toinen merkittävä pilari, joka on mahdollistanut hyvinvointivaltion synnyn ja se on luterilainen työmoraali. Se tarkoittaa sitä, että kaikki jotka vähänkään pystyvät tekemään töitä, sitä myöskin tekevät. Kukaan ei jää odottelemaan muuten vain yhteiskunnan ”auttavaa” kättä. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa ne ketkä aidosti tarvitsevat apua, voivat sitä saada ja apua todellakin on tarjota.
Maahanmuutto ja monikulttuurisuus menevät hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita vastaan. Monikulttuurisuus tuhoaa nationalistista pohjaa, koska se rapauttaa kansakunnan yhtenäisyyttä. Ei ole yhteistä kieltä, ei uskontoa, ei arvopohjaa, ei kulttuuria, ei edes näytetä samalta. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa on vähemmän syitä tai ei ollenkaan syitä kustantaa vähempiosaisten ”suomalaisten” elämä.
Muiden kansakuntien elättäminen johtaa tilanteeseen, jossa varakas suomalainen pohtii ”miksi jäisin Suomeen maksamaan korkeita veroja, jotta voin kustantaa 8-lapsisen somaliperheen elämän. Mitä yhdistäviä tekijöitä meillä oikein on? Miksen vain siirrä varallisuuttani muualle? Miksen valitse 20% verotusta 50% sijaan?”.
Monikulttuurisuus ja maahanmuutto myös rapauttavat kansakunnan kykyä puolustaa itseään ulkoisia uhkia vastaan. Tällä hetkellä (vielä) Suomessa on Euroopan korkein maanpuolustustahto (74%). Keski-Euroopassa se on kuitenkin romahtanut ja on alimmillaan jopa 20% tasoa. Maanpuolustustahto, kuten hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminenkin perustuvat samoihin asioihin; yhteiseen kansaan, kulttuuriin, uskontoon, arvopohjaan. Johonkin sellaiseen jonka puolesta taistella ja jopa antaa oma henki.
Se, että maanpuolustustahto on edelleen yli 70% on suoranainen ihme, koska ajatelkaa miltä tilanne tällä hetkellä keskiverto nuoren miehen silmissä näyttää. Käyt armeijan, maksat veroja ja tämän jälkeen menet ottamaan venäläisen droonin naamaasi ja räjähdät 15 eri osaan. Tämä kaikki, jotta voit elättää 8-lapsisen somaliperheen, jonka kanssa sinulla ei ole mitään yhteisiä tekijöitä ettekä ikinä tule olemaan samaa kansakuntaa ja joista 75% ei viitsi edes käydä armeijaa.
On erittäin hyvä asia, että maanpuolustustahto on yli 70%, mutta jos me rapautamme kansakunnan yhtenäisyyttä monikulttuurisuuden tyhjillä lupauksilla, niin löydämme ennemmin tai myöhemmin Keski-Euroopan luvuista.
Vihervasemmistolaisessa ajatusmaailmassa kotoutuminen tapahtuu kunhan panostamme vain tarpeeksi rahallisia resursseja erinäisiin palveluihin ja tukiin. Tämä on kuitenkin täysin päinvastoin. Mitä enemmän palveluita ja tukia tarjoamme, sitä enemmän houkuttelemme Suomeen sellaista ihmismassaaa, jotka ovat riippuvaisia kyseisistä toimista. Lähes jokaisesta puolueesta saa kuulla, että ”kunhan me hieman säädämme tätä palvelua niin saavutamme nirvanan maahanmuuton suhteen”.
Sinänsä hupaisa ajatus sillä totaalisesta epäonnistumisesta täydelliseen onnistumiseen ei päästä ”pienellä hienosäädöllä”.
Maahanmuuton ydinongelma on kuvitelma siitä, että sen avulla ”pelastamme” ikääntyvän yhteiskunnan ja huonon huoltosuhteemme. Ensinnäkin mikään kansakunta ei ansaitse olla olemassa, jos se laittaa tulevaisuutensa muiden kansakuntien varaan. Toiseksi me olemme erinäisten tukien ja palveluiden muodossa nimenomaan houkutelleet väestöä tänne, jotka tekevät huoltosuhteestamme huonomman, ei paremman!
Kuten aiemmin myös mainitsin, niin hyvinvointiyhteiskunta/valtio perustuvat yhteinäisyyteen ja lopulta suomalaiseen nationalismiin. On sinänsä hupaisaa katsoa vierestä, kun sosialistiset toimijat kuvittelevat tämän himmelin pysyvän pystyssä pelkillä tulonsiirroilla sekä taikapölyllä. Nämä toimijat eivät pysty valitsemaan hyvinvointivaltion sekä monikulttuurisuuden väliltä. He haluavat molemmat, mutta kaikkea ei voi saada eikä ole edes mahdollista saada. Valinta pitäisi tehdä ja omasta mielestä valinta on helppo.
Lain kannalta maahanmuuttajaryhmät ovat hyvin eritasoinen joukko. Esimerkiksi työperäiset maahanmuuttajat, jotka eivät ole saaneet pysyvää oleskelulupaa tai eivät ole Suomen kansalaisia on verrattain helppo palauttaa takaisin omiin kotimaihinsa, jos vain poliittinen tahto löytyy.
Ongelma on kuitenkin ne ihmisryhmät, joilla on pelkästään Suomen passi, mutta joilla ei ole mitään kykyä olla kuitenkaan osa Suomen kansakuntaa. Näistä hyvä esimerkki on suomessa asuvat somalit. Somalit saapuivat Suomeen sillä periaatteella, että he saavat Suomesta turvaa, kunnes voivat palata Somaliaan. Koska tämä paluu oikein tapahtuu? Somalian presidentti on jo kutsunut omiaan takaisin rakentamaan parempaa tulevaisuutta.
Turvapaikkajärjestelmän perusperiaatteita on käytetty täysin väärin ja sellaisten ihmisryhmien, jotka ovat tänne vuosikymmeniä sitten saapuneet, tulisi palata takaisin omaan kotimaahansa. Miten tämä paluu kuitenkin toteutetaan, jos ei halua palata? Miten paluu toteutetaan jos vastaanottava yhteiskunta ei tunnista heitä omakseen?
Mielestäni kansalaisuuden saaminen on kaikista kriittisin osa maahanmuuttokeskustelua. Kansalaisuus antaa tiettyjä lain edessä olevia ”oikeuksia”, joita on erittäin vaikea poistaa. Varsinkin jos on syntynyt Suomeen.
Mielestäni kansalaisuuksien jakaminen maahanmuuttajille tulee lakkauttaa täysin ja meidän pitäisi alkaa aidosti selvittämään miten jo täällä asuvien suhteen toimitaan. Fakta on meinaan se, että maahanmuutto ja monikulttuurisuuskokeilu on täysin epäonnistunut ja seuraavien vuosikymmenten aikana ympäri Euroopan tämän kokeilun ongelmia aloitetaan korjaamaan.